Miten pitkiä työmatkoja ajava sähköautoilija pärjää ilman kotilatauslaitetta? Lue viikon ajopäiväkirja

Santanderin myyntijohtaja Tom Tuiskula vaihtoi ladattavan hybridinsä sähköautoon noin puoli vuotta sitten. Tuiskulalle oli alusta asti selvää, että hän lataa sähköautoaan julkisissa latauspisteissä eikä hanki kotiin latauspistettä.

”Asun Helsingissä, missä latauspisteitä on hyvin tarjolla. Lataan autoa yleensä nyrkkeilytreenien aikana tai kun käyn kaupassa. Työmatkoilla auto latautuu lounastauon aikana”, Tuiskula kertoo.

Julkinen latauspisteverkosto on kehittynyt niin laajaksi, että sähköautolla pärjää Suomessa myös pidemmillä työmatkoilla.

Taloyhtiössä, jossa Tuiskula asuu, sähköautoa olisi mahdollista ladata tavallisesta suko-pistokkeesta. Kotilataukselle ei kuitenkaan ole ollut tarvetta.

”Suko-pistokkeesta lataaminen olisi hyvin hidasta. Se on tarkoitettu hätätapauksia varten.”

Tuiskula piti kirjaa sähköauton käytöstä ja latauksesta lauhan talvisen testiviikon ajan. Näin se sujui:

Maanantai ja tiistai: auton lataus hoitui kätevästi treenien aikana

”Maanantai ja tiistai kuluivat samalla kaavalla. Ajoin töihin noin kymmenen kilometrin matkan ja illalla nyrkkeilytreeneihin ja kotiin.

Latasin autoa kumpanakin päivänä puolitoista tuntia treenien aikana. Siinä ajassa akku ehtii latautua keskinopeassa laturissa lähes täyteen. Kahdensadan metrin päässä nyrkkeilysalista on kaksi sähköauton latauspaikkaa, joista vähintään toinen on aina vapaana. Siihen pysäköinti on todella kätevää, koska muuten joutuisin etsimään parkkipaikkaa. Helsingin keskusta-alueella se on hankalaa. Sähköauton latauspaikalle pysäköinti on vieläpä ilmaista.”

Keskiviikko: työmatkalla auto latautui parkkihallissa yön aikana

”Autossa oli aamulla akkua 70 prosenttia, kun lähdin ajamaan Helsingistä asiakastapaamiseen Jyväskylään. Matkaa oli noin 280 kilometriä. Pysähdyin parin tunnin ajomatkan jälkeen lounaalle Hartolan Nesteelle. Auto ehti hyvin latautua 45 minuutin lounastauon aikana.

Näin ensimmäistä kertaa latausaseman, jossa oli korttipääte. Usein lataus maksetaan RFID-tagilla. Minullakin roikkuu niitä kuusi kappaletta avaimenperässä, yksi per latauspalveluntarjoaja. Joissain paikoissa, kuten ABC-huoltoasemilla, lataus maksetaan puhelinsovelluksella.

Sähköautoilun ensimmäinen kuukausi oli kivulias, koska silloin puhelimeen piti ladata eri palveluntarjoajien sovelluksia ja rekisteröityä maksujärjestelmiin. Nyt koen, että esimerkiksi latauksen maksaminen tagia vilauttamalla ei ole muita maksutapoja hankalampaa.

Lounastauon jälkeen jatkoin matkaa Jyväskylään ja siitä yöksi Varkauteen, jossa minulla oli asiakastapaaminen seuraavana aamuna. Akkua oli illalla jäljellä 30 prosenttia, ja se olisi riittänyt hyvin vielä seuraavalle päivälle. Aivan hotellini vieressä oli kuitenkin sattumoisin pysäköintihalli, jossa autoa pystyi lataamaan.

Kahdeksasta latauspaikasta seitsemän oli vapaana. Varsinkin tien päällä ja yleensä myös Helsingissä latauspisteillä on hyvin tilaa. Ainoastaan kovilla pakkasilla on Helsingissä käynyt muutaman kerran niin, etten ole päässyt lataamaan autoa kauppareissun yhteydessä, koska latausasemilla on ollut ruuhkaa. Tämä johtuu siitä, että pakkasella sähköautojen kantama lyhenee ja lataus hidastuu.”

Torstai: nopeita latauksia huoltoasemalla ja kaupan pihassa

”Aamulla akun varausaste oli yön latauksen jäljiltä 100 prosenttia. Ajelin asiakastapaamiseen ja sen jälkeen lähdin Varkaudesta kohti Helsinkiä. Pysähdyin parin tunnin ajon jälkeen Heinolassa puoleksi tunniksi lounaalle ja latasin akkua samalla.

Illalla Helsingissä hain valmiin kauppakassitilauksen Prismasta autolla. Vaikka auto oli parkissa vain kymmenen minuuttia, laitoin sen latautumaan. Periaatteeni on, että laitan auton laturiin aina kun mahdollista. Näin akku on riittänyt hyvin.

En suunnittele ajoani akun ehdoilla, vaan autoilen aivan normaalisti. Auto laskee reaaliajassa, paljonko akkua on jäljellä, kun saavun määränpäähän. Se myös ehdottaa latauspaikkoja reitin varrella. Näin löydän aina latauspaikan tarvittaessa.

Jos näyttää, että akkua on jäljellä vain muutama prosentti, kun olen perillä, kyllä se vähän stressaa. Mutta auton arvioon akun kestosta voi onneksi luottaa, eikä akku ole loppunut kesken matkaa. Joskus akku on näyttänyt jopa nollaa prosenttia, kun olen laittanut sen laturiin.”

Viikonloppu: kotimatkalla anoppilasta auton latausta joutui odottelemaan

”Perjantaiaamuna akun varausaste oli 50 prosenttia, koska ajoin edellispäivänä melko paljon ja latasin autoa vain lyhempiä aikoja. Akku riitti kuitenkin hyvin, kun ajelimme puolisoni kanssa anoppilaan Saloon reilut sata kilometriä. Autoni akun kantama on 450 kilometriä, mutta talvella pakkanen voi pudottaa sitä jopa 150 kilometriä.

Auto seisoi anoppilan pihassa perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. En huomannut, että akun varaustaso olisi pudonnut tuona aikana, vaikka lämpötila oli nollan alapuolella.

Sunnuntaina kotimatkalla ajoimme noin 70 kilometriä ja pysähdyimme sitten Lohjan ABC:lla lataamaan autoa, koska muuten kotiin saapuessamme akkua olisi ollut jäljellä hyvin vähän. Odottelimme autossa 20 minuutin latauksen ajan. Se oli viikon ainoa kerta, kun jouduin odottelemaan, että auto latautuu. Muina päivinä auto latautui tehdessäni sillä välin jotain muuta.”