Arin matka
Roskaposteja siivotessa meinasi käydä paha moka. ”Voita Formulamatka Monzaan” –viesti oli juuri katoamassa bittiavaruuteen, kun selkäytimestä tuli hälytys, että stop, tekstissähän lukeekin ”VoitIT …”. Etusormi teki hätäjarrutuksen delete-näppäimen kohdalla ja pikaisten varmistusten jälkeen (mm. lähteekö vastausviesti Nigeriaan), alkoi vaikuttaa selvältä, että tässä on ihan oikeasti tosi kyseessä. Ja loppu onkin historiaa.
Muutama viikko odottelua, sopivasti lisäinfoa ja sitten vihdoin 2. syyskuuta klo 6.00 tutustuimme lentokentällä toisiimme, viisi voittajaa ja neljä isäntäämme. Rentoa ja persoonallista porukkaa, ei uskoisi, että arvalla saa kokoon noin hienon tiimin.
Olihan minulla toki F1-kokemusta ennestäänkin. Tuoreena muistissa on kun -83 kävin interrail-reissulla Hockenheimissa katsomassa Keke Rosbergia. Ja nyt heti perään olen täällä Monzassa, vau! Pakko kyllä myöntää, että puitteet ovat hieman muuttuneet vuosien myötä. Huimaa sirkusta, karnevaalia, oheistoimintaa ja punaista paitaa. Ja tekniikka kehittynyt huimasti niin autojen kuin viestinnänkin osalta.
F1-pakettimme oli lähes täydellinen. Klubipassiimme kuului Fans Club -pöytä varikkosuoran vieressä heti varikkopilttuiden jälkeen. Siitä lasin takaa pääsimme autojen lisäksi seuraamaan kuskien, lehdistön ja mekaanikkojen liikkumista varikon ja radan välillä. Mikäs siinä oli lounasta nautiskellessa kera hyvin valittujen ruokajuomien. Harjoituksia, aika-ajoja ja kisaa seurasimme Outer Ascarin katsomossa. Ainoastaan varikolle emme päässeet viimeistelemään Ferrarien säätöjä ja laatimaan kisataktiikkaa. Ja huomasihan tuon sitten kisan tuloksistakin…
Italiassa tunnetusti syödään hyvin ja muutamaan otteeseen kävimme sen omakohtaisesti varmistamassa. Kiitos isännillemme, erinomaisia olivat ristorantevalinnat. Sääkin suosi, aurinkoa oli ja lämmintä +30 pitkälle iltaan. Kyllä sekin kotiolot voitti. Omalle lähipiirille sekä työ-, harrastus- ja muille kavereille läheteltiin luonnollisesti sopivasti kateutta herättäviä kuvia ja muita tervehdyksiä.
Maanantaina palauteltiin rankan turnauksen kuluttamia voimia ja jaloiteltiin vähän kaupungilla ja piipahdettiin vielä Duomolla. Ferrarikaupasta tehtiin viimeisiä tuliaisostoksia. Kentälle lähdettiin iltapäivällä ja pikkuhiljaa vähenevästä huulenheitosta huomasi, että itse kunkin duracellit alkoivat jo hiipua. Lento sujui rauhallisesti ja kotimaan kentältä yhdeksän kappaletta silminnähden tyytyväistä F1-matkalaista sitten poistui yöhön kukin omia polkujaan kohti uusia seikkailuja. Yhtä mieletöntä once-in-lifetime -kokemusta rikkaampana.
Ari
